Motto: Elämä on helpompaa, jos ei usko hyvää lähimmäisistään.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Vanhenemisesta

Homo sapiensin lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu, ettei ihmisyksilö arvioi itseään samoilla kriteereillä kuin muita. Olin toki huomannut, että monet ikätovereistani olivat lihoneet ja näyttivät hämmästyttävän vanhoilta. Koska itse olin kuitenkin aina ollut hyväkuntoinen ja onnistunut mahtumaan kauan sitten ostamiini vaatteisiin, erehdyin vielä keski-iässäkin kuvittelemaan, että näyttäisin suurin piirtein samalta kuin nuorena aikuisena.

Todellisuudessa en kuitenkaan ollut se tyttö, joka olin mielikuvissani. Vähitellen aloin tuntea kolotuksia nivelissäni ja ymmärsin, että alitajunta oli photoshopannut minäkuvaani.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Luovuttajien jälkeläiset



Ihmisen lajityypilliseen laumakäyttäytymiseen kuuluu kunnioittaa julkista tunnustusta saaneita lajitovereita. Arvostamme esimerkiksi niitä, jotka ovat aateloituja tai joille on myönnetty Nobel-palkinto. Näihin molempiin ryhmiin kuului muutama päivä sitten 87-vuotiaana kuollut eläingeneetikko Robert Edwards. Hän sai ansioistaan keinohedelmöityksen pioneerina lääketieteen Nobelin vuonna 2010. Vuonna 2011 hänet lyötiin ritariksi.

Vuonna 1978 Edwardsin avustamana syntyi Louise Brown, ensimmäinen laboratoriossa hedelmöitetty ihminen. Muistan itsekin lukeneeni lehdestä ”koeputkilapsesta” ja pohtineeni astiassa kasvamisen kummallisuutta. Tosin pian ymmärsin, että vain hedelmöitys oli tapahtunut kohdun ulkopuolella – tämän jälkeen kehitys alkiosta sikiöksi ja sikiöstä vauvaksi oli tapahtunut samalla tavalla kuin meillä vanhemmillemme sattuneesta vahingosta alkumme saaneillakin.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Kaikki hyvin?


Luen Helsingin Sanomien Kuukausiliitettä vain satunnaisesti. Tavallisesti heitän lehden sivuun heti katsottuani Perhesiteitä-palstan. Sen luen kuitenkin huolella, sillä perheenjäsenten näkemykset toisistaan ovat kiinnostavaa materiaalia ihmisten tarkkailijalle.

Kuukausiliitteen 30-vuotisjuhlanumeron (4/2013) suhteen tein kuitenkin poikkeuksen: luin sen lähes kannesta kanteen. Lehteen paneutuminen oli osittain ajanhukkaa. Tuija Pallasteen toimittaman ja Tuomas Marttilan kuvittaman viidelle sivulle levittäytyvän Anna Erikssonin haastattelun olisi voinut tiivistää yhteen lauseeseen: ”Erikssonin mielestä lähes kaikki on paskaa.”

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Ikuinen elämä?


Homo sapiensin lajityypillisiin ominaisuuksiin kuuluu, että ihmisyksilöiden on vaikea kestää ajatusta olemassaolonsa tilapäisyydestä. Uskonnot ovat tarjonneet tähän ratkaisuksi kuoleman jälkeistä elämää. Samalla on saatu lauma paimentamaan itseään, sillä luvassa on maanpäällisestä käyttäytymisestä riippuen joko ihana ja loputon jatkoaika taivaassa tai tuskainen kärvistely helvetissä.

Moni pitää uskontoa yksityisasiana ja niin se olisikin, jos uskovaiset ymmärtäisivät pitää suunsa kiinni. Näin ei kuitenkaan ole ja taivaspaikastaan vakuuttunut saattaa tulla loukanneeksi kadotukseen matkalla olevia kanssaeläjiään. Satuin kerran paikalle, kun joukko alle kouluikäisiä lapsia keskusteli kuolemasta, jota kaikki yhtä lukuun ottamatta tuntuivat pelkäävän. ”Mun ei tartte pelätä, koska sitten ku mä kuolen, Jumala vain ottaa mut luokseen,” uskovaisen perheen kasvatti julisti. ”Teillä on kurjempaa, kun joudutte kuumaan laavaan.” Onneksi muut lapset eivät tainneet tietää kuumasta laavasta mitään, koska eivät suuttuneet kaverilleen.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Blogistin muotokuva


Perustin tämän blogin viime keväänä sattumalta. Olin kirjoittanut muutaman pakinan Elonkehän verkkolehteen ja pelkäsin, että ne joutuisivat hukkaan, jos lehti lopetettaisiin. Tein siis blogin eräänlaiseksi vanhojen tekstien hautausmaaksi, mutta vastoin alkuperäistä tarkoitustani aloin julkaista täällä uusia tekstejä. Yllättäen blogi löysi myös lukijoita, mikä innosti kirjoittamaan lisää. En tiedä, keitä lukijani ovat olleet, sillä blogia kirjoittamalla ei voi tarkkailla ihmisiä – se toimii vain jo tehtyjen havaintojen tallennuspaikkana.

Koska yhtä lukuun ottamatta kommentteja ei ole tullut, liittyvät ainoat lukijahavaintoni tilastoihin. Syksyllä olin lopettamassa blogin vähäisen kävijämäärän vuoksi. Sitten lukijoita alkoi taas löytyä ja heistä useimmat tulivat hakusanoilla ”syväjäädytetty opettaja”. Ihmettelin, miksi muutamaa viikkoa aiemmin kirjoittamani samanniminen teksti yhtäkkiä alkoi kiinnostaa ja kirjoitin itsekin sanat hakukoneeseen. Sain selville, että lapsuudesta mieleeni jäänyttä ohjelmaa esitettiin Yle Teemalla ja näin sen itsekin uudestaan.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Taikoja ja lupauksia


Ihmisen lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu, että vallitseva kulttuuri määrittää sen, millainen toiminta on normaalia ja hyväksyttävää. Niinpä noudatamme yleensä omien toiveidemme sijaan yhteisön sääntöjä. Taisin eilen tulla rikkoneeksi suomalaisia uudenvuoden aaton käytäntöjä menemällä nukkumaan ennen kello kymmentä illalla. Olisin sinänsä voinut toimia normien mukaan ja valvoa puoleen yöhön toivottaakseni läheisilleni onnellista uutta vuotta. Se ei vain tuntunut järkevältä, koska olin väsynyt ja halusin nukkua.

Lapsena inhosin nukkumista. Uusi vuosi kuului suosikkijuhliini, koska silloin minulla oli lupa valvoa yli puolenyön. Uuden vuoden aatto oli kiinnostava myös siksi, että se oli hiukan pelottava. Perheessäni oli silloin tapana tehdä taikoja tulevan vuoden ennustamiseksi. Tulevien pohtiminen muistutti elämän luonteesta. Emme voineet olla varmoja, istuisimmeko kaikki enää vuotta myöhemmin saman pöydän ääressä.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Ihmisen jäljet


Olen joskus tarkkaillut muurahaisyhteisöjä, joiden elämä muistuttaa hyvin paljon ihmisten kaupunkeja. Muurahaiskeossa on jatkuva kuhina. Sen pinnalla ja sitä ympäröivillä poluilla liikkuu lukemattomia yksilöitä tärkeinä pitämissään askareissa. Siinä ne toimittavat omia muurahaisen töitään. Monet muurahaisista tosin ovat vain toimittavinaan. Kiireisen touhun seurauksena kekoa ympäröivä maasto on kuollutta ja ruskeaa. Muurahaisen jättämä jälki on kuitenkin pieni ihmisen jälkiin verrattuna. Lajillemme on tyypillistä muokata ympäristöä reviirin merkitsemiseksi.

En tiedä, pitävätkö muurahaiset kekojensa kuollutta ympäristöä merkkinä korkeammasta kulttuurista. Homo sapiensin lajityypilliseen käyttäytymiseen sen sijaan kuuluu ihmisen aikaansaannosten kunnioittaminen. Ydinaseen hyvänä puolena on pidetty, että se tuhoaa vain elollisen, mutta säästää sentään rakennukset. Ihmiskaupungeissa kallio todennäköisesti suojellaan rakentamiselta, jos sillä sattuu olemaan juoksuhautoja muistona sodasta. Miksei kallio, joka on onnistunut säästymään ihmisen kosketukselta, saa samanlaista arvostusta?

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulu- ja loppiaisihmisiä


Ihmisen lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu, että oma elämä yritetään saada näyttämään paremmalta ja idyllisemmältä kuin se onkaan. Siksi juhlapäiviin liittyy runsaasti lavastamista ja näyttelemistä. Joulu on ehkä kaikista juhlista se, jonka näyttävyyteen satsataan eniten.  Idylliään lehtien palstoilla esittelevät kutsuvatkin itseään mieluusti jouluihmisiksi.

Äitini kuuluu siihen ihmisryhmään, joka rakentaa mielellään kulisseja. Siksi lapsuudenperheessäni satsattiin jouluun. Hopeiset kynttilänjalat kiillotettiin ja valkoiset pöytäliinat otettiin esille. Parhaat astiat haettiin kaapeista tiskattaviksi. Kuusi koristeltiin kynttilöillä ja lametilla. Koska ruuan piti olla mahdollisimman tuoretta, riitti äidillä ja isoäidillä kiirettä melkein aattoiltaan asti.